Sylvin lapsilla on kohta ikää 6kk. Sylvi itse uskoo vakaasti odottavansa jo uusia pienokaisia, mutta tulee pettymään parin viikon kuluttua. Tosin tällä kertaa Sylvi on valeraskaudessaan harvinaisen tosissaan ja yrittää hämätä emäntäänsäkin kasvattamalla rasvakerrosta ja heittäytymällä peräti liikkumattomaksi, mikä ei ole ollenkaan Sylville ominaista.

Sylvin emäntä haikailee yhä pienokaisten perään. Viimeinen, eli ylen ihana Jasper, lähti sijoituskotiin viikko sitten. - TYHJÄÄ!!!! -

Teimme pentujen isän Luxin omistajan kanssa lapsikierrosta syyskuun lopulla. Jasper oli vielä kierroksella mukana ja esiintyy siksi joissakin kuvista sisarustensa kanssa. Pohjoisen tyttöjä Jenniä ja Juliaa emme sentään menneet tapaamaan, mutta saimme kuvia ja mukavia kuulumisia. Kiitos niistä!

Kaikki pennut voivat hyvin. Jasper on pentueen suurin, ja tulee olemaan puolivuotispäivänään ainakin 67cm korkea, - painoa alkaa olla 40kg. Pienin lienee Helmi (Josefiina), mutta eihän se tyttö ehdi kasvaa.......

 Kiertueen paras anti oli ehdottomasti nähdä, miten hyvät kodit pennut ovat saaneet. Harvoin näkee niin riemukasta luoksetuloa kuin Josen (Jooseppi) juoksu emäntänsä luokse - suhde on mahtava! Ja Miskan (Jaakko) koti suorastaan huokui rakkautta kaikkeen elävään; siellä koiristakin tulee enkeleitä! Ja miten upeasti Helmin kodissa riittää kärsivällisyys, vaikka tyttö vaikuttaa kymmenen Duracell-paristoa nielaisseelta!  Ja paljon muuta...   Suuret kiitokset pentujen omistajille ja sijoituspentujen haltijoille!

Kovin erilaisia on lapsista tullut. Luonteiden hajonta on vallan tavaton, mutta yllättävän suuri on myös fyysisen rakenteen vaihtelu.

Sylvin lapset esittelyssä puolivuotispäivän kynnyksellä - syntymisjärjestyksessä kuten ennenkin:

 

JOSE (Stubbenin Jooseppi)

Ylen kiltistä pennusta on tullut melko vahvasti vahtiviettinen mutta kodin ulkopuolella Jose on ystävällinen.

Vaan mitenkäs jääkarhun pennusta tulikin kikkaraturkki......

Pää on kyllä kaunis ja katse kertoo, että emäntä on rakas.

Jatkokuulumisia 31.10.: Jose ei sitten olekaan mikään pikkumies. Korkeutta on kertynyt jo 76-77cm!  Husky-kaveri on kuulemma alkanut näyttää perhoskoiralta Josen rinnalla. 

 

HELMI (Stubbenin Josefiina)

Tämä tyttö olikin hurjan hankala kuvattava, mutta tässä pieni ja siro neiti on pysähtynyt sekunnin murto-osaksi....

Helmi on kuin kärppä, eli jos painaa kameran laukaisinta silloin kun se on kameran edessä, on se jo ylösalaisin ilmassa selän takana, kun kuva syntyy.

Ainoa keino saada neiti kameran eteen oli panna Jasper makuulle nurmikolle. Helmi hyökkää joka puolelta....

Tyttö syö vallan hirveästi ja on kimppu siroja luita ja jänteviä lihaksia.....

.... oikeastaan, en kadehdi Helmin kotiväkeä lainkaan....., en ole ikinä nähnyt näin energistä ja vilkasta laumanvartijapentua!

Mutta kiltti Helmi kyllä on, - kun vain ehtii kuuntelemaan. Ja söpö!

1.11.: Vauhdikas tyttö on hieman rauhoittunut ja on ehtinyt kasvaakin kivasti. Korkeutta on  65 cm, joten nyt Helmi on äitinsä mitoissa.

 

TIMMY (Stubbenin Joonatan)

Monenkin henkilön suurella huolella vaalimasta kovia kokeneesta pikkumiehestä on tullut iloinen, reippaasti vahtiva mutta silti ystävällinen kaveri.

Luonne on muuttunut yllättävästi. Kun pikku-Joonatan oli hyvin itsenäinen ja lujatahtoinen, on nykyinen Timmy hyvin lempeä ja ihmisrakas.

Vaikea oli kuvata Timmyäkin, koska nuori herra tahtoi koko ajan rapsutuksia vieraalta. Ja nuolemaankin olisi kovasti pitänyt ehtiä - eikä kukaan enää huomaa, että iloisesti heiluvasta hännästä on pala pois!

Timmyllä on tilaa juosta, joki lähellä, kiva koirakaveri perheessä.... ja monen eri haukun hampaita kokenut perintöpallo....

1.11.: Nyt ei sitten enää puhuta pikkumiehestä. Timmyn säkä on 72cm.

 

JASPER (Stubbenin Jasper)

Jasperista tuli melkein liiankin rakas, - olihan se syntymäkodissaan lähes puoli vuotta. - Komea, iso mutta sopusuhtainen poika! -

 

Ja mikä luonne! Jasper on rauhallinen, sopuisa, nopea oppimaan, viisaan varovainen vaan ei arka, lempeä ja sopeutuva. Pentukoulussakin tuli maansuru, kun Jasper lähti.

Tämä poika on kyllä perinyt sekä äitinsä että isänsä parhaat puolet.......

31.10.: Jasper on nyt sitten isänsä mitoissa, ehkä hieman ylikin. Mittasimme ja tarkistusmittasimme herran,  72cm oli molemmilla kerroilla.  - Iso, lempeä ja tosi ystävällinen nuorukainen!

 

ERIKA (Stubbenin Justiina)

Erika on läpikäynyt monenlaisia muodonmuutoksia sekä henkisesti että fyysisesti. Vahvarakenteiselta vaikuttanut tyttö onkin nyt miltei hento.....

Luja tahtoi vaihtui välillä ujoudeksi, joka sekin on taas väistymässä, mutta nyt saa jarrutella vahtiviettiä - ainakin joidenkin vieraitten suhteen.

 

Vaan kuka voi vastustaa näitä silmiä!!!

 1.11.: Erikastakin on tullut äitinsä kokoinen tasatahdissa siskojensa kanssa. Korkeutta on 65cm, ehkä hieman yli.

 

MISKA (Stubbenin Jaakko)

kuva: Helena Kirstinä

Miska-raitapoika elää mitä onnellisinta koiran elämää. Iso upealuonteinen Masi opettaa koiruutta, lapset harrastavat Miskan kanssa, ja isännän kanssa pääsee jopa työpaikalle mukaan.

kuva: Sari Koivula

Miska on yhä vauhdikas mutta kiltti. Rakenne on todella hoikka, - saa nähdä millaiseksi kehittyy aikuistuessaan.

 

kuva: Sari Koivula

 Ystävälliset silmät.........

 

kuva: Sari Koivula

Veljesnahinaa, yhtä kilttejä kumpikin poika!

 

JENNI (Stubbenin Jenny)

kuva: Tiina Keränen

Jenni on juuri sellainen pikku-Sylvi, miltä vaikutti jo 7-viikkoisena, siis parannettu painos äidistään tietenkin.

kuva: Tiina Keränen

Sylvi-äiti kun on hieman liian nöyrä! Kuten hihnatreenin sujumisesta näkyy, Jenni EI ole liian nöyrä, - ei ainakaan mopsiseurassa.

kuva: Tiina Keränen

Tahtoa löytyy ja kaikkea muutakin tarpeellista, mutta ei Jenni mikään hankala luonne silti ole. Hyvin tyttö pärjää matkailutilalla. Ei tule syömään vieraita.....

 

JASU (Stubbenin Jalmari)

Jasu - jykevä herra! Jasun hartiat ja pää olivat puolta leveämmät kuin muilla jo pienenä pentuna - ja niin ne ovat vieläkin!

Jasu ei ole kovin korkea, ehkä 62 - 63cm tällä hetkellä, mutta luusto on tosi vankka, kallo valtavan leveä ja rintakehää on vaikka muille jakaa.

Luonne on leikkisä, lujatahtoinen ja itsevarma. Jasu saattaa erehtyä pitämään itseään maailman tai ainakin lounaisen Suomen valtiaana, mutta kunhan tämänkaltaiset riskit selvitetään, on luonne mitä parhain. - Voimia perheelle! Jasun kanssa saattaa joutua hieman vääntämään ennenkuin komentojärjestys löytää uomansa.

 

Mutta miten jykevä tämä herra onkaan 3-vuotiaana! - Takana Jasper, joka ei sekään ole hento.

 

JULIA (Stubbenin Julia)

kuva: Tuomo Piironen

Tunturin tyttö, se sama riemastuttavan nokkela, lujatahtoinen ja vielä kovin kaunistunutkin!

kuva: Tuomo Piironen

Julia aloittaa jo nyt leikin tasolla koulutuksen etsintäkoiraksi. Se oli pennuista ainoa, jolle oli jo alusta alkaen tilaus työkoiraksi, ja Julian utelias, luja ja nokkela luonne sopii hommaan mitä parhaiten.

kuva: Tuomo Piironen

Julia on narttupennuista tällä hetkellä suurin, ja kyllähän Lapin hangissa tarvitaankin pitkät jalat.

kuva: Tuomo Piironen

Eikä Julia ole vain työkoiran alku, vaan hyvin, hyvin rakastettu perheenjäsen, - yksi moni-ilmeisen pentueen persoonallisuuksista.

31.10.: Juliakin on mitattu ja oikein sopivaksi todettu. Korkeutta on 64 cm ja kasvu näyttäisi vielä pikkuisen jatkuvan. Taitaa päätyä äitinsä mittoihin.

 

 10.8.2010:

Sylvin lapsilla on ikää jo vuosi ja neljä kuukautta. Suurin osa pennuista elää kotikoirina, eivätkä tule esittäytymään enää julkisuudessa. Tosin esim. Stubbenin Jaakosta (Miska) löytyy paljon tarinaa ja kuvia petsie-sivuilta. Pääosin on mennyt hyvin. Ruokahalu on kesähelteillä ollut hukassa useammaltakin, varsinkin tytöiltä, mikä lienee osittain hormonaalisistakin syistä johtuvaa.

Kolme pennuista on ehtinyt käydä näyttelyissäkin. Jenny tosin sattui olemaan näyttelyreissullaan juuri turkkinsa ja painonsa pudottanut,  mutta matka oli sille muuten oikein hyvää kokemusta. Julia sen sijaan loistaa joka tavalla. Sen oivalluskyky tekee siitä uskomattoman vähän joka suhteessa, ja tällä hetkellä Julia on myös sisarussarjan kaunotar. Jasper eli välillä liian eristettyä elämää, ja tarvitsee nyt itseluottamuksensa kohennusta, mutta menee koko ajan parempaan päin, - eikä näytä hassumalta muutenkaan. Nyt vain odotellaan pojan kypsymistä sekä fyysisesti että henkisesti.

Julia ja Jasper virkistäytymässä näyttelymatkallaan elokuussa 2010.

 

Jasper on jo iso poika, painoa 23kg ja korkeutta 52cm.

Lisäys 25.7.: Olisi muuten aika valmis cuvacin alku. Osaa hienosti peruskäskyt, kulkee jo mukavasti hihnassa ja alkaa olla lähes sisäsiisti. Päiväsaikaan ei enää tule lammikoita lattialle, mutta yöllä tarvitsee vielä pissapaikan, jota sitten käyttää tunnollisesti.

Pojan oppimiskyky ja tottelevaisuus ovat sitä luokkaa, että kävisi jopa palveluskoiraksi. Rakennekin on isosta koosta huolimatta tiivis ja hyvä.

Kesän tuoksua!

Ja sitten kuulumiset:

Jooseppi, ylen kiltti nallekarhu, sai ihanan kodin 21.7. Onnea pörröpojalle uuteen kotiin ja onnea uusille omistajille!

 

Josefiina, eli Helmi, oli syntymäkodissaan hoidossa omistajiensa matkan ajan.  Helmillä on mennyt hyvin. On oikein vauhdikas, iloinen tyttö - ja söpö kun mikä.  Sylvi-äiti voi olla ylpeä tytöstään.

 

Joonatan, eli Timmy, on kasvanut kovin. Viimeisin painolukema on peräti 18kg, eli Timmy ei olekaan enää pikkumies eikä suinkaan sisarussarjan pienin. Omistajansa mukaan Timmy hurmaa kaikki, kiusaa kaverikoiraansa ja syö perheen mansikat maasta - siis mainio kaveri!

 

Jasper on tällä hetkellä yksinäinen ja hämmentynyt, kun pitkään seurana ollut veli lähti. Jasper on valtava koipeliini. Korkeutta lienee jo n. 50cm ja painoa peräti 21kg. Jasper on vilkas, seurallinen, suorastaan hellä, hyvin oppivainen ja reipas kaveri. Tässä olisi hyvä poika hyvään kotiin.

 

Justiina, eli Erika, on kiltti ja ylen kaunis, mutta on ollut aika ujo välillä. Nyt tyttö alkaa reipastua, ja sijoituskoti tekee kyllä työtä sydämellä tytön luonteen eteen. Hyvä siitä tulee!

 

Jaakko, eli Miska, on hoikka, iloinen koipeliini. Jaloissa on mittaa vaikka muilla jakaa ja vauhtia riittää yhä. Miska ei sitten olekaan yhtään ujo! Perhe ei vaihtaisi vauhtiraitapoikaansa raidattomaan mistään hinnasta.

 

Jennystä (Jennistä) en ole kuullut mitään, mutta  takuulla kuuluu ennen pitkää.

 

Jalmari, eli Jasu, on leikkisä jykevä mies. Rakenne on yhä vankka ja pieniä alkuvaikeuksia lukuunottamatta elämä uudessa kodissa on alkanut sujua hyvin. Veikkaan tästä pojasta upeaa cuvac-herraa aikuisena.

 

Julia

kuva: Tuuli-Marija Piironen

on osoittautunut juuri niin fiksuksi tai vähän fiksummaksikin kuin odotettiin. Pikkuneiti hurmaa läntisen Lapin, - eikä vähiten nokkeluudellaan! Perhe on myyty - Julia on kuningatar.

Minä, Sylvi, en pahaa tykkää, vaikka lapseni lähtevätkin. Niiden kuuluukin lähteä. Oikeastaan saisivat nuo kaksi poikaakin mennä, ettei niistä tule avuttomia peräkamarin poikia...

Tuo emäntä vain herkistelee turhia. Vei tippa silmässä aamulla viimeisen tytön. Mitä vielä! Tytöthän pärjäävät aina. Eivät ne minua tarvitse emännästäni nyt puhumattakaan, mutta niitä tarvitaan, sillä ne ovat hyviä tyttöjä. Olen niistä erityisen ylpeä.

Naapurin Selma tykkää kovin leikkiä lasteni kanssa, mutta kyllä Selmakin pärjää ilman niitä. Sitäpaitsi, minäkin haluan leikkiä Selman kanssa. Ja Hanneskin on pitkästä aikaa innostunut leikkimään.

Ps. Jäljellä ovat Jooseppi ja Jasper.

Jooseppi on täysi lelunalle. Voisi luulla, että Joosepin isänä on jääkarhu, mutta isä on kyllä todistetusti Lux. Jooseppi sopii parhaiten kotikoiraksi, lemmikiksi. Se ei ole erityisen vilkas, ei mikään uudisraivaajatyyppi, vaan oloihinsa tyytyvä, kiltti ja melko pehmeä luonteeltaan.

 

Jasper on täysin toisenlainen, sosiaalinen, vilkas ja utelias. Kooltaan Jasper on paljon Jooseppia pienempi mutta on tiivis pakkaus, todella jäntevä. Jasper kelpaa työkoiraksi, harrastuskoiraksi ja näyttelyihinkin sen kehtaa viedä.

Kolme eri rotua valkoisia laumanvartijoita - kuvasz näyttää rakastavan pikkuisia eniten.

Lastenhoidon aika on ohi. Nyt leikitään!

 

Jooseppi katsoo ja ottaa oppia.

Pennuista uudet muotokuvat jokaisen omalla sivulla

Josefiina matkalla seikkailulle

 

Pennuista hieman uutta tietoa sekä "pennut"-sivulla että jokaisen omalla sivulla.

 

Sylvin lasten kasvu on huimaa, monella tavalla. Eniten tuntuu kasvavan vauhti, mutta kyllä uudet painolukematkin ovat melkoiset (löytyvät jokaisen pennun omalta sivulta). Pennut-sivulla myös uusia kuvia.

Sylvi-äiti ei juuri stressaa, vaan hoitaa lapsensa hyvin rationaalisesti ja tehokkaasti - kuten Sylvi tekee kaiken. Silti äitiys näkyy....

Sylvi 5 viikon imetyksen ja ainakin 15. harjauksen jälkeen

Ulkoilu alkaa olla pennuille tuttua puuhaa ja ilmatkin suosivat, Julia poseeraa:

 

Kaikista otettiin uudet muotokuvat jotka pentujen omilla sivuilla. Jennyä koko
touhu nauratti...

Vapunaattona pikkucuvacit pääsivät ulkoilemaan elämänsä ensimmäisen kerran, - kukin tavallaan:

Jooseppi lähti määrätietoiseen tapaansa tutkimaan ympäristöä.

 

Josefiina tunnustautui kukkien ystäväksi.

 

Pikku Joonatan tiesi olevansa kukka kukkien joukossa.

 

Jasperia kiinnosti enemmän laattojen rakenne.

 

Justiina komensi kuvaajaa, - ja aiheesta!

 

Jaakko nautti auringosta.

 

Jenny harjoitteli spurtteja.

 

Jalmari otti rauhallisesti kuten aina, vai herätettiinköhän päiväunilta...

 

Julia löysi jotakin ihan uutta ja ihmeellistä.

Nyt sitten joka ikisen kansalaisen on pakko uskoa, että kaikki lapseni ovat minun ja Luxin jälkeläisiä. Asian varmistamiseksi on tehty sellainen DNA-testi. Katsokaas, kun me tehtiin Luxin kanssa jekku....    Siitä tarkemmin pentusivulla.

Kirjoitti Sylvi sihteerinsä avustamana 29.4.2009

Tämän herran työnimi on Jalmari, - koska Sylvin emännän mielestä oikein valtavan iso, jykevä ja rauhallinen herra voi olla nimeltään vain Jalmari. Tällä pikku(?)miehellä on ikää 5vrk ja painoa mahtavat 1030g. Pienen miehen elämänfilosofia näyttää olevan jotain sellaista, että ei hötkyillä vaan nautitaan elämästä ja varsinkin hyvästä ruuasta.

Pennuista on uusi sivu, ks. "pennut". Sieltä löytyy yksilöllistä tietoa jokaisesta. Tämä sivu päivittyy viikottain.

 

Sylvin pennut, 5 urosta ja 4 narttua, syntyivät 8.4.2009. Pennut voivat loistavasti, Sylvi voi hyvin ja emäntäkin on hengissä, tosin juuri ja juuri....

Synnytyksestä ja pennuista enemmän tarinaa omalla sivullaan (pennut syntyivät).

 

11.4.2009 Tänään syntyivät sitten Pepin ja Elmerin lapset, 7 poikaa ja yksi tyttö. Onnea naapurille ja kiitos ihanasta yhteistyöstä pentujen odotuksessa!

 

7 veljestä ja Venla

Peppi on paljon Sylviä epäluuloisempi vierailijoiden suhteen. Johtuukohan siitä, että Pepin lapset olivat niin paljon kovemman ponnistelun takana, koska ensimmäinen pojista oli grey-vauvaksi aika jötikkä.

Kasa grey-vauvoja, suurin osa pikku-Elmereitä ihan selvästi

Iso vatsa ei suinkaan estä hiirestystä.

Ja siinä olen tosi hyvä!

(Emännän huomautus: Sylvi on rottakoiranakin erinomainen. Kerran seurasin ihailevan huvittuneena, kun se kantoi  kaura-astiasta yksi kerrallaan 10 rottaa, vei jokaisen temperamentikkaaseen tyyliinsä helmat heiluen ulos ja napsautti ulkona jokaiselta niskan poikki. Ja taas hakemaan seuraavaa.....)

Hanneskin ihailee taitoani.

Emäntä ei enää uskalla olla minusta erossa, vaan on sitonut minut hihnalla itseensä.

 

Ja minulla on vaikeuksia vatsani sovittamisessa, kun istun. Mutta vointini ja mielialani ovat loistavat.

 

Hannes huolehtii, kuten aina.

 

Emäntä laittoi minulle tämmöisen ja höpisi lapsistani. No, menetteleehän tämä, vaikka itse kyllä suunnittelin lastenhuoneen naapurin latoon.

Sääli luopua vatsakarvoista......

....mutta lapsille on valmistettava ruokapöytä ja oikein hyvä sellainen.

 

Tämän masun kanssa on pakko ottaa rauhallisemmin.......  eikös ole muuten komea!

Kävin kyllä lenkillä, pitkälläkin, mutta ymmärrätte kai, että vatsan kantaminen alkaa käydä työstä.

Kuvassa noin kolme viikkoa synnytykseen. Pentumäärä, veikkauksesi?

Pienen pieniä pikkucuvaceja näkyi vatsassa! Eli pääsiäisenä valmistaudumme synnytykseen. Mikäli rotu ja pennunhankinta kiinnostaa, ota yhteyttä!

Kuvia ym löydät TÄÄLTÄ!

 

Tietenkin minua karehditaan! Elämäni on ihanaa ja minulla on valtakunnan valloittavimmat vatsakarvat.....

(Sylvi omaa hieman pohjalaista taustaa. - Emännän huomautus)

...on kertonut että Sylvin mahassa olisi pikkucuvaceja, mutta se
selviää varmemmin ensi perjantaina ultrassa johon menemme
Peppi greyn kanssa. Siihen asti olemme vain aavistuksien varassa..

 

Minä, Sylvi, katson nyt aiheelliseksi kertoa hieman itsestäni. Täytinhän juuri 3 vuotta. Sitäpaitsi vietän juuri parhaillani aikaa Lux-herran luona, ja tästä nuoresta miehestä on tuleva siis lasteni isä.

  LUX JA MINÄ

No, itsehän olen aina ollut sitä mieltä, että Hannes on ainoa  sopiva isä lapsilleni, mutta kun nuo kaksijalkaiset mokomat panevat hanttiin ja piilottavat minut aina, kun me haluttaisiin tehdä yhdessä lapsia. No, ainakin Hannes on sitten kasvatusisä, - ja hyvä onkin -.

Kyllä tämä Lux on aivan kelpo kaveri. Aamulla komensin sen astumaan, kun oli kokematon eikä meinannut tohtia. Oikein hyvin osasi sen puuhan sitten lopulta. On komeakin, leikkisä, ja muutenkin minulle sopiva mies.

  LUX

Niin, kukaan kaksijalkainen ei sitten kyllä kirjoita, että minut astutetaan. Se on nöyryyttävä väite eikä se edes olisi totta. Kyllä minä määrään, milloin minut astutaan. Näissä asioissa olen tosi määrätietoinen.

Emännyyteni tykkää, että olen maailman helpoin koira. Joo, opin jo pentuna, että helpommalla pääsee, kun tekee aina heti kaiken, mitä emännyyteni keksii pyytää. Muutenkin ihmisille kannattaa hymyillä ja heiluttaa ystävällisesti häntää, silloinkin, kun ei niin kovin välittäisi. Kaikkein parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun asettuu makaamaan sievästi etutassut ristissä, kallistaa päänsä ja lumoaa katseellaan. Silloin tippuu kehuja, rapsutusta, herkkuja ja ties mitä. Ikinä ja missään tilanteessa ihmistä ei pidä purra; se on periaatteeni, josta pidän tinkimättä kiinni.

Niinpä jotkut luulevat, että olen kiltti nynnerö, mutta sitähän minä en ole. Luxikin tietää jo, kumpi määrää, kun olen paikalla. En todellisuudessa alistu kuin Hannekselle. Leikissä minua ei voita kukaan. Jaksan juosta 20km yhteen menoon, kenties enemmänkin. Osaan paimentaa karanneita vasikoita ja isojakin lehmiä takaisin karsinaansa. Rakastan myyrien metsästystä. Voin viettää tuntikausia kaivamalla niitä pellosta. Muutenkin, vaikka kovin tykkään kavereistani ja emännästäni, viihdyn hyvin myös yksinäni. Mikäs sen mukavampaa kuin läpikäydä muhevia luukätköjään, joista kukaan muu ei tiedä mitään.... Niin, ja lisäksi rakastan automatkailua. Päivä autossa ei mitenkään pelota, päinvastoin. Parasta on tietysti heitellä ilkeitä herjoja matkan varrella näkyville vieraille koiruuksille.

Lapsia olen aina halunnut. Emännyyteni on hirmuisesti anteeksi pyydellen palauttanut omistajalleen koiralapset, jotka kerran päätin ottaa omakseni, kun ei omia alkanut kuulua. En minä ymmärrä, miksi sitä piti niin kovin pyydellä anteeksi. Minähän olisin hoitanut ne ainakin yhtä hyvin kuin niiden oma äiti.

Emäntäni sanoo, että olen huipputerve. Olen samaa mieltä. Pystyn syömään ihan mitä vain saamatta vatsanpuruja. Joistakin syömisistäni emäntäni saa kyllä sellaisia kummallisia kohtauksia, että tarttuu nenäänsä ja juoksee milteipä kirkuen pakoon. Se ei ymmärrä tosi hyvien tuoksujen päälle. Muutenkin syön ja nukun hyvin, molempia riittävästi ja kohtuudella. Minulla ei ole linjahuolia, mutta en ole mikään ruipelokaan. Tosin minun liikuntani määrällä ei mikään olento voi lihoa!!

No, kai se emäntä on oikeassa, että olen ihmisten kanssa kuin unelma mutta pohjimmiltani temperamentikas, hyvin leikkisä ja suhteessa toisiin koiriin hieman päällepäsmäri.......

Juoksu alkoi ja nyt jäämme odottamaan ensi viikkoa, astutuksen
merkeissä... siitä sitten myöhemmin lisää.

 

Tästä blogista voit aika ajoin lueskella kuulumisiani. Nyt kuitenkin
hiljennymme viettämään Joulun aikaa ja varmasti tammikuusta lähtien
pääsette lukemaan ja katselemaan enemmän kuvia, uusia ja myös
vanhempia kuvia ja tarinoita pentuajastani... ja mahdollisesti omista
pentusuunnitelmista jotka ovat vielä harkinnassa monilta osin.