Minä, Sylvi, katson nyt aiheelliseksi kertoa hieman itsestäni. Täytinhän juuri 3 vuotta. Sitäpaitsi vietän juuri parhaillani aikaa Lux-herran luona, ja tästä nuoresta miehestä on tuleva siis lasteni isä.

  LUX JA MINÄ

No, itsehän olen aina ollut sitä mieltä, että Hannes on ainoa  sopiva isä lapsilleni, mutta kun nuo kaksijalkaiset mokomat panevat hanttiin ja piilottavat minut aina, kun me haluttaisiin tehdä yhdessä lapsia. No, ainakin Hannes on sitten kasvatusisä, - ja hyvä onkin -.

Kyllä tämä Lux on aivan kelpo kaveri. Aamulla komensin sen astumaan, kun oli kokematon eikä meinannut tohtia. Oikein hyvin osasi sen puuhan sitten lopulta. On komeakin, leikkisä, ja muutenkin minulle sopiva mies.

  LUX

Niin, kukaan kaksijalkainen ei sitten kyllä kirjoita, että minut astutetaan. Se on nöyryyttävä väite eikä se edes olisi totta. Kyllä minä määrään, milloin minut astutaan. Näissä asioissa olen tosi määrätietoinen.

Emännyyteni tykkää, että olen maailman helpoin koira. Joo, opin jo pentuna, että helpommalla pääsee, kun tekee aina heti kaiken, mitä emännyyteni keksii pyytää. Muutenkin ihmisille kannattaa hymyillä ja heiluttaa ystävällisesti häntää, silloinkin, kun ei niin kovin välittäisi. Kaikkein parhaaseen lopputulokseen pääsee, kun asettuu makaamaan sievästi etutassut ristissä, kallistaa päänsä ja lumoaa katseellaan. Silloin tippuu kehuja, rapsutusta, herkkuja ja ties mitä. Ikinä ja missään tilanteessa ihmistä ei pidä purra; se on periaatteeni, josta pidän tinkimättä kiinni.

Niinpä jotkut luulevat, että olen kiltti nynnerö, mutta sitähän minä en ole. Luxikin tietää jo, kumpi määrää, kun olen paikalla. En todellisuudessa alistu kuin Hannekselle. Leikissä minua ei voita kukaan. Jaksan juosta 20km yhteen menoon, kenties enemmänkin. Osaan paimentaa karanneita vasikoita ja isojakin lehmiä takaisin karsinaansa. Rakastan myyrien metsästystä. Voin viettää tuntikausia kaivamalla niitä pellosta. Muutenkin, vaikka kovin tykkään kavereistani ja emännästäni, viihdyn hyvin myös yksinäni. Mikäs sen mukavampaa kuin läpikäydä muhevia luukätköjään, joista kukaan muu ei tiedä mitään.... Niin, ja lisäksi rakastan automatkailua. Päivä autossa ei mitenkään pelota, päinvastoin. Parasta on tietysti heitellä ilkeitä herjoja matkan varrella näkyville vieraille koiruuksille.

Lapsia olen aina halunnut. Emännyyteni on hirmuisesti anteeksi pyydellen palauttanut omistajalleen koiralapset, jotka kerran päätin ottaa omakseni, kun ei omia alkanut kuulua. En minä ymmärrä, miksi sitä piti niin kovin pyydellä anteeksi. Minähän olisin hoitanut ne ainakin yhtä hyvin kuin niiden oma äiti.

Emäntäni sanoo, että olen huipputerve. Olen samaa mieltä. Pystyn syömään ihan mitä vain saamatta vatsanpuruja. Joistakin syömisistäni emäntäni saa kyllä sellaisia kummallisia kohtauksia, että tarttuu nenäänsä ja juoksee milteipä kirkuen pakoon. Se ei ymmärrä tosi hyvien tuoksujen päälle. Muutenkin syön ja nukun hyvin, molempia riittävästi ja kohtuudella. Minulla ei ole linjahuolia, mutta en ole mikään ruipelokaan. Tosin minun liikuntani määrällä ei mikään olento voi lihoa!!

No, kai se emäntä on oikeassa, että olen ihmisten kanssa kuin unelma mutta pohjimmiltani temperamentikas, hyvin leikkisä ja suhteessa toisiin koiriin hieman päällepäsmäri.......